SanaTapio

Historioitten kirjoittamista yli 10 vuoden kokemuksella.

Tapio Tolmunen


 

Blogi

Facebook

 

Tehdyt työt - Teokset

Toiminimi SanaTapion (Tapio Tolmunen) julkaistut teokset sekä otteita niistä
 
Sata vuotta sähköllä,  
Kertomus Helsingin satavuotiaasta sähköraitioliikenteestä,
HKL 2000
(58 sivua)



”Helsinkiläisten kiintymysraitiovaunuihin on vuosituhannen vaihteessa elpynyt ja jopa syventynyt. Matkustajia nousee kyytiin vuosi vuodelta enemmän. Vuonna 1999 raitiovaunuilla tehtiin noin 55 miljoonaa matkaa.
Raitiovaunu on nyt trendikkäämpi kulkupeli kuin yli satavuotisen historiansa aikana koskaan. Ruuhkaisten autokaistojen keskellä kiskot vievät perille tasaisesti ja nopeasti. Myös puhdas kaupunki-ilma on yhä tärkeämpää: vihreät kiitäjät eivät jätä pakokaasupilveä peräänsä.
HKL uusi kalustoaan hyvää vauhtia. Helsinkiin tulee vuoteen 2004 mennessä 40 matalalattiavaunua.”


Mutkatonta matkaa vuodesta 1982,
Helsingin metro 20 vuotta, HKL 2002
(55 sivua)



”Tahdomme myyrän!
Kiihkeänä metrovuonna 1971 kaupungin päättäjät väänsivät kättä radan lopullisesta linjauksesta. Myös pieni myyrä nosti suuren kohun. Kaupunki järjesti metron tunnuksesta kilpailun, johon tuli yli 4 000 ehdotusta. Myyrästä tuli suuren yleisön suosikki, jota ei kuitenkaan valittu. Yli 5 000 helsinkiläistä kirjoitti nimensä myyrää puoltavaan listaan. Kaupunginvaltuusto päätti kuitenkin valita kilpailun voittaneen abstraktin ”Tunnelissa”-työn metron tunnukseksi.
Myyrällä oli niin innokkaita kannattajia, että kun ensimmäinen metrojuna saapui koeajoihin Helsinkiin, keulaan oli heti ensimmäisenä yönä liimattu pieni myyrätunnus.”


Painimatolta keilahalliin, HKL:n urheiluseuran tarina
Helsingin liikennelaitoksen urheiluseura 2006
(68 sivua)



”Urheiluseuran historia on myös mielenkiintoisten ja vahvojen persoonallisuuksien historia. Heitä on ollut sekä kilpakentillä että taustavoimissa seuran puuhamiehinä ja -naisina. Tässä tarinassa voi kertoa vain muutamista, vaikka moni muukin olisi rivejä ansainnut.
Urheiluseuran ensimmäinen kunniajäsen Johannes Hagelberg tuli Raitotieyhtiöön kuljettajaksi vuonna 1905 ja jäi eläkkeelle neljäkymmentä vuotta myöhemmin.
”Vanha Hageli”, kuten häntä talossa kutsuttiin erotukseksi pojistaan Selimistä ja Ragnarista, oli nuoruudessaan yksi ensimmäisistä Sipoon kirkon painimaton kuluttajista. Ja vaikkei hänestä mestarillista ikinä tullutkaan, kun ajohommatkin piti hoitaa, hänen lonkkaheittonsa on jäänyt seuran aikakirjoihin.
Hageli oli urheilumies henkeen ja vereen. ”Rankku, Rankku dra nian på!”, hänen kerrotaan kannustaneen poikaansa, kun tämä nyrkkeili Suomen mestaruudesta. Laittamalla ratikan ajokytkimen yhdeksäs kontakti päälle saatiin nimittäin vaunu suurimpaan vauhtiin.”


Tunnelijunasta suosikiksi, Helsingin metro 25 vuotta, HKL 2007
 
(99 sivua)



”Enteellinen oli myös maaliskuun ilta vuonna 1950, jolloin kaupunginvaltuusto istui päättämässä, millainen Kulosaaren uudesta sillasta rakennettaisiin. Osa valtuutetuista tahtoi 32 metriä leveän sillan, toisille riittäisi kapeampi. Leveämmän kannattajat perustelivat mielipidettään sillä, että sillalle pitäisi varata bussien ja ratikoiden rinnalle kaista myös pikaradalle, jota ajettaisiin sähköjunilla. Kapeamman puolustajat sanoivat, että rakennetaan silta nyt pienemmällä rahalla ja levennetään sitä myöhemmin, jos junia joskus hankitaan.
Leveämpi kanta voitti, mutta ennen äänestystä valtuutetut kävivät kolmen tunnin napakana keskustelun. Näin he tulivat tietämättään käyneeksi myös Helsingin ensimmäisen metroväittelyn.”


Suokkiin ja takaisin, Suomenlinnan Liikenne Oy 60 vuotta 
Suomenlinnan Liikenne Oy 2010
(72 sivua)



”Suomenlinnan lautan varustus oli aluksi vaatimaton, siinä ei esimerkiksi ollut tutkaa. Sumusäillä yksi kansimiehistä sai mennä Lonnan saarelle ja paukuttaa peltitynnyriä, jotta miehistö lautalla olisi tiennyt saaren sijainnin. Tutka hankittiin 1960-luvun alussa.
Sumua suurempi pulma oli kuitenkin jää. Kun lautta aloitti, sen toivottiin ratkaisevan Suomenlinnan talviliikenteen ongelmat. Tuo toive ei kuitenkaan toteutunut. Lautta pystyi kyllä kulkemaan satamajäänmurtajien tekemässä uomassa, mutta ankarimpina talvina väylän jäämassat estivät liikenteen. Ilta-Sanomat kirjoitti jo vuonna 1954 lautalle tulleen kovimpien pakkasten aikaan kiire telakalle.”


Mustetta ja moottoriöljyä, 
Suomen moottoritoimittajat ja -tiedottajat ry 50 vuotta, Mott ry 2010
(138 sivua)



”Yhdistyksen mieliala oli ensimmäisinä vuosina korkealla. Etenkin mukaan liittyneet nuoremman polven toimittajat olivat innokkaita syventämään autotietouttaan ja heillä oli töissään mahdollisuus uudistaa suomalaisen autokirjoittamisen tapoja. Kriittinen moottorialan toimittajakunta, joka kyseenalaisti autojen maahantuojien antaman informaation ja joka ei ollut sidoksissa mihinkään auto- tai liikennealan liittoon tai järjestöön, syntyi Suomeen 1960-luvulla.
Auto oli vuosikymmenen alkupuolella vasta tulossa joka pojan välineeksi. Kiinnostus kumijalkaan oli kuitenkin kova niin toimittajien keskuudessa kuin muuallakin.”

 

"Suomen uljaat sotilaat",
ylipäällikkö Mannerheimin päiväkäskyt vuosina 1939-1944, Kustantaja Laaksonen 2012
(176 sivua)
 
  

"Käskyn kohokohta ovat laajalti mieleen painuneet sanat: Te tunnette minut ja minä tunnen Teidät. Kun Mannerheim otti vastaan kansalaissodassa vuonna 1918 valkoisen armeijan päällikkyyden, hän oli useimmille suomalaisille tyystin tuntematon mies, entinen venäjän armeijan kenraaliluutnantti, "ryssänkenraali", kuten jotkut valkosoturitkin häntä nimittivät. Talvisodan syttyessä Mannerheim jo tiesi nimensä merkityksen ja persoonansa arvovallan." 

 

"Viisi minuuttia seuraavaan lähtöön",
HSL-alueen joukkoliikenteen historia, HSL 2016
(638 sivua)

 
Viisi minuuttia seuraavaan lähtöön" 

"Höyryvetureiden savua, 3. luokan vaunuja puisine penkkeineen ja vain muutama kesäisin kulkeva juna, siinä olivat eväät, joilla Helsingin seudun paikallisjunaliikenne käynnistyi vuonna 1886. Paikallisjunat kuljettivat aluksi lähinnä kesäasukkaita ja huvimatkaajia, mutta 1900-luvun alusta lähtien niistä tuli tärkeä työmatkalaisten kulkuneuvo."  

"Otto Nyberg jos kuka oli vanhan, vapaan ajan liikennöitsijä, joka ei antanut kaikenlaisten turhien sääntöjen kahlita yrittämistään.
Nyberg ajoi 1960-luvulla Helsingin ja Espoon Viherlaakson välistä linjaa, talvisin karvareuhka päässä korvaläpät heiluen. Nybergin bensiinillä käyvä vuoden 1954 Bedford oli niin huonossa kunnossa, ettei sitä kannattanut päästää tyhjäkäynnille, koska se olisi sammunut. Niinpä Nyberg ei pysäkkien kohdalla pysäyttänyt autoaan, vaan ainoastaan hiljensi vauhtiaan ja hoputti matkustajia ulos." 

 

 

Copyright© Nettisivut Arco Logo Design